Pellolta Essi Korvan ateljeeseen

Kun oltiin aamu saatu kuvailtua ja heräteltyä kameran käyttämistä, suuntasimme lounaalle Pelloon. Vaikka luokkatoveri kehotti välttämään Pellon Jopparia, menimme sinne joka tapauksessa. Sanomattakin selvää, että olisi toveria pitänyt kuunnella. Epäonnistuneen lounaan jälkeen suuntasimme Essi Korvan luokse.

Hänen ateljeensa on muistaakseni 1950- luvulla rakennettu koulu ja Essi on vanhan koulun kolmas omistaja. Epäselväksi jäi, että asuuko Essi tässä kyseisessä isossa rakennuksessa, vai onko se pelkästään hänen työskentely paikka. Paikka oli kuitenkin todella mielenkiintoinen ja viihtyisä.

Kuvasin hänen taideteoksiaan ja bongasin ainakin yhden teoksen, jonka olen nähnyt Oulun kaupunginmuseolla, Hiukset -taidenäyttelyssä. ​

Essi on todella mielenkiintoinen, arvostuksen kuin kritiikin kohde, taitava ja kokenut kuvataiteilija. Hän oli tuona päivänä melkoinen inspiraatio taiteellisesti kuin henkisestikin! Hän tekee paljon veistoksia, mutta maalaa myös vaikuttavia maalauksia.

Ylläsjärvi 

Seurueemme saapui Kolarin kautta Ylläsjärvelle. Yöpaikkana toimi Siltalan mökki, jonka majoituskokemus oli täysi kaaos... Paikka vaikutti ensisilmäyksellä suhteellisen hyvältä. Mutta mitä pitempään vietimme siellä aikaa, huomasimme, että paikka oli melko likainen. Nukkaiset patjat ja naurettavan ohuet tyynyt, hämähäkin seittejä, hiiren kakkaa, älyttömän likaiset astiat ja suihkutilassa kuin vessassakin iti hometta. Arvata saattaa, että puolet luokastamme tuli sairaaksi heti matkan jälkeen, ellei jo mökissä alkanut jollain tapaa oireilemaan tai tuntemaan itseänsä sairaaksi. Olin ensimmäisen yön jälkeen jo saanut hengen ahdistusta ja kuivan kurkun.

Oli Ylläsjärvellä hyviäkin puolia: Ensimmäisenä iltana lähdimme ulos kuvaamaan kuuta ja oikein komeita kuvia kyllä saatiin. Näimme myös erittäin haaleita revontulia. Loppu ilta meni erittäin rennoilla fiiliksillä. Täytyihän sitä akkuja ladata ennen seuraavan päivän patikointia.

Kellostapuli ja viimeinen yö Siltalan mökissä

Toisen päivän tehtävänä oli kavuta Kellostapulin huipulle ja ottaa paljon kuvia Lapin luonnosta. Sää oli hieman viileä, mutta kiivetessä kyllä hiki valui hyvään tahtiin. Aurinko paistoi pitkään, mutta sää harmaantui loppua kohden.​

Tunturin huipulla kuvien lisäksi lounastettiin eväitä ja osa piirsi tai maalasi viikkotehtäviä. Itse en jaksanut vaivautua raahaamaan piirrostarvikkeita, joten keskityin vain valokuvaukseen.​

Illalla otin rennosti. Piirsin Lappi aiheisia kuvia, käytiin saunassa, herkuttelin, paistoimme kodassa makkaraa ja viimeisenä soitin kotiin. Puhelun aikana kävelin ympäri Siltalan mökin pihaa ja tottakai yksin pimeässä säikähdin paljon ääniä. Mielikuvituskin saattoi olla sinä iltana liiankin vilkas, syystä tai toisesta, sillä olin aivan varma yhdessä kohtaan jonkun juoksevan suoraan minua kohti. Säikähdin tätä ääntä ja tunnetta todella paljon, vaikka ketään ei kuitenkaan näkynyt... Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Taidetta Rovaniemellä!

Rovaniemen päivän tavoitteena tai tehtävänä oli tutustua erilaisiin taiteilijoihin. Kävimme ensin Arktikumissa, jossa luokkatoverin kanssa oltiin kaikkia muita pitempää, sillä paikka oli meille molemmille erittäin kiinnostava. Lähdimme kävelemään museolta muita paljon myöhempään ja saavuimme Krundiin juuri ennen kolmatta, ajastettua kohdetta. Ehdittiin 15 minuutissa kiertää Krundi, kunnes juostiin tien toiselle puolelle Napa-Galleriaan.​

Arktikumin museo oli todella, todella kiehtova. Siksi olinkin siellä melko pitkään, eikä vietetty aika ollut tarpeeksi. Tämä siis tarkoittaa, että siellä täytyy käydä ehdottomasti uudestaan! Ihmettelin, miten muut luokkalaiset katosivat paikalta niin nopeasti... Mutta kaikki omalla tyylillään. Olin myös hieman hämmentynyt, ettei kaikki edes pitänyt koko museosta, sillä sanomattakin Arktikum oli minulle erittäin elämyksellinen kokemus ja sinne on päästävä uudestaan.

Loppusanat

Kun opintomatkastamme mainittiin koulun alun alkupäässä, odotin sitä todella innoissani. Pidän Lapin luonnosta ja elämästä, joten mieleni oli täynnä ajatuksia siitä, mitä mahdollisesti tulemme matkalla tekemään.​

Matka oli suunniteltu hyvin ja kohteet oli todella mielenkiintoisia. Opiskelua valokuvaamisesta, piirtämistä, ulkoilua luonnossa (jota rakastan), uusien ystävien kanssa seurustelua ja yltäkyllin vaikuttavia taideteoksia Pellossa Essin luona kuin Rovaniemen kulmilla.​

Vaikka henkinen ja fyysinen oloni kävi heitteillä ja pomppi edestakaisin hyvästä huonoon, reissu oli aivan mahtava. Ja tietenkin miinuksena Siltalan mökki, mutta tästä on hyvä jatkaa syyslukukauttani Lapin ammattikorkeakoulussa. En malta odottaa millaista muuta jännittävää ja kivaa saan kokea muiden oppilaiden kanssa neljän seuraavan vuoden aikana!